30.1.2016

I'm a lover not a fighter

IMG_1227 IMG_1236 IMG_1203 IMG_1242 paita Second hand / toppi Bikbok / farkut Only / kengät H&M / korvakorut Glitter

Tavallinen ja jollakin tapaa ehkä jopa vähän tylsä asukokonaisuus, mutta aattelin tulla vilauttamaan, millainen on meikäläisen hyvinkin tavallinen arkiasu. Jos kotoa ei tarvitse poistua koiran ulkoiluttamista ja pikaista kauppareissua pidemmälle, päällä on tämmöisen kokonaisuuden sijasta vielä mukavampi setti: collarit ja neulepaita/-takki tai huppari ja nassu ilman meikkiä. On varmaan huomattu sielläkin puolen, että yleensä mulla on jokin mekko päällä (osuu mielestäni omaan kropan malliin paremmin), mutta itse asiassa kyllä mulla useammin farkut tai muut housut on jalassa, niitä tulee vaan kuvailtua harvemmin!

Mulla ois tänään edessä 10,5 tunnin työvuoro ja huomennakin ois yhdeksän tuntia, joten palaillaan taas alkuviikosta! Sehän on sitten jo helmikuu, mihin tää aika oikein juoksee..? Mahtia viikonlopun jatkoa teille! :)

29.1.2016

Nachokanahampurilaiset

Täysin itsetehdyt hampurilaiset on mun mielestä parasta ikinä. Vähän vaivaahan ne vaatii, mutta lopputulos on kyllä huippu! Tällä kertaa mie päätin jättää jauhelihat kauppaan ja laitoinkin näiden väliin nacholeivitettyä kanaa!

IMG_1165


Sämpylät (8-12 kpl koosta riippuen)

5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g tuoretta hiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 kananmuna
2-3 rkl oliiviöljyä
n. 13 dl jauhoja (omasta mielestä parhaat sämpylät tulee, kun käyttää Myllärin hurjan viljaista sämpyläjauho-sekoitusta)

Sekoita hiiva, sokeri ja suola kädenlämpöiseen veteen. Alusta taikina lisäämällä noin puolet jauhoista, sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon kananmuna (ei pakollinen, kananmunan voi halutessaan jättää pois). Lisää loput jauhoista taikinaan käsin vaivaten. Tämä on todella ärsyttävä vaihe ainakin omasta mielestäni, mutta kunnon vaivaus takaa hyvät sämpylät. Jos ohjeessa annettu jauhomäärä ei meinaa riittää ja taikina on edelleen löysää ja tarttuvaa, lisää puoli desiä kerrallaan lisää. Lopuksi, kun taikina alkaa olla valmis, lisää öljy ja vaivaa taikinaa vielä hieman lisää, että se sekoittuu tasaisesti joukkoon. Kohota taikinaa ainakin yhden tunnin ajan. Vaivaa taikinaa sitten taas lisää ja muotoile siitä haluamasi kokoisia sämpylöitä (hampurilaisia varten kannattaa tehdä hieman isompia, jotta ne on helpompi täyttää) ja anna kohota vähintään puoli tuntia lisää. Paista sitten uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja pohja myös. Anna jäähtyä hieman.

Nacho-leivitetyt kanat (4 pihviä)

230-260 g broilerin ohutleikettä tai sisäfilettä
1½ dl piimää
reilu 100 g nachoja
paprikajauhetta
cayannepippuria

Leikkaa broilerin ohutleikkeet/rintafileet puoliksi, niin että saat neljä n. 60-70 grammaista pihviä. Murenna nachot jauhomaiseksi seokseksi blenderissä tai murskaa käsin. Sekoita joukkoon paprikajauhe sekä cayannepippuri. Pyörittele broilerit ensin piimässä, ja sitten nachojauhoissa. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai hieman kauemmin, mikäli palat ovat erityisen paksuja.

IMG_1171

Chilimajoneesi

120 g maustamatonta majoneesia
2 rkl sweet chili -kastiketta
puolikas chili

Leikkaa chili pieniksi paloiksi ja sekoita ainekset keskenään.

Valkosipulidippi

200 g ranskankermaa
3 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
yrttisekoitusta (itse käytin vain basilikaa ja oreganoa)

Leikkaa valkosipulinkynnet pieneksi murskaksi ja sekoita ainekset keskenään. Anna tekeytyä jääkaapissa mielellään vähintään puolen tunnin ajan.

Ohje bataattiranskalaisiin löytyy täältä

IMG_1173

Sitten eri muuta kuin kokoamaan! Tuoretta salaattia, tomaattia, maustekurkkua, tavallista kurkkua, cheddarjuustoa...me kokeiltiin laittaa sinihomejuustosiivuja näihin hamppareihin ja vaikka ne oli mukavan erilainen lisä, niin kyllä se vanha kunnon cheddar on parempi! Ens kerralla laittaa tota homejuustoa sitten dippiin :)

27.1.2016

Helsingissä

Mä en oikein tahdo uskoa itsekään, että sain itseni ylös tänään puoli kuudelta aamulla. En edes muista milloin viimeksi olisin herännyt noin aikaisin! Mutta juna Helsinkiin lähti hieman yli seitsemän, tai niinhän minä luulin, ja lopputulos oli se, että asemalla sai odotella reilun puoli tuntia, että juna ilmestyy... pääsin kuitenkin vihdoin ja viimein perille ja aamupalalle Annin kanssa! Tästä on tullut vähän meidän juttu, aikaisista aamutreffeistä :D Vai pitäisikö sanoa jälkiruokabuffetista, taidettiin maistella ainakin neljää erilaista tarjolla ollutta kakkua... 

IMG_1184 IMG_1177 IMG_1198

Kotimatkakaan ei sujunut täysin ongelmitta, sillä mulla tuli bussissa todella huono olo (taas kerran) ja sain tyhjentää yhden muovipussin varmuuden vuoksi (taas kerran), että jos sattuukin laatta lentämään :D Ei onneksi lentänyt, mutta sain jo kotiin päästyäni viestiä, ettei ollut kaverinkaan bussimatka täysin harmitta sujunut. En tiedä oliko vika jossain syömässämme vai puhdasta sattumaa vai olenko mä vaan vanhemmiten alkanut kärsiä bussissa matkapahoinvoinnista.

Anyways oli kiva puolipäiväreissu Helsinkiin ja tulin siihen tulokseen, että näitä pitäisi tehdä huomattavasti useammin. Sinne on kuitenkin vain reilun tunnin matka ja koko kaupunki on jäänyt aikalailla tuntemattomaksi keskustan isoja ostoskeskuksia ja Aleksanterinkatua lukuunottamatta. Shoppailemaan en lähtenyt, ostin vain tuota Fazerin uutta suklaata ja Glitterissä silmään osuneet ihanat norsu korvikset! Ennen bussin lähtöä mulla oli luppoaikaa ja Kampissa ollut Tele Finlandin edustaja ympäripuhui mut vaihtamaan liittymää. Tyypillistä, en osaa kieltäytyä. Tai sitten se oli oikeasti vaan loistava työssään, hah. Mutta ehkei tää huono päätös ollut, oon vissiin nykyisestä liittymästä maksanut vähän liikaa. 

Uni maittais tällä hetkellä paremmin kuin hyvin, mutta ehkäpä mie yritän sinnitellä vielä jokusen tunnin ja käyn sitte suoraan yöunille! 

26.1.2016

Leffapäiväkirja

Mie olen oikeastaan koko viime syksyn keskittynyt katsomaan erilaisia sarjoja (olen kevään aikana tekemässä uuden sarjasuosikkeja -postauksen) ja elokuvia on tullut katsottua huomattavasti vähemmän. Ja jos tulee katsottua leffa, niin se on tosi usein sellainen, jonka olen joskus aiemmin nähnyt ja tekee mieli katsoa se uudestaan. Mutta nyt oon kunnostautunut ja katsonut leffoja senkin edestä ja mennyt jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Aattelin, että voisin kerätä ylös katsomani leffat ja kertoa niistä mielipiteeni! Nää kaikki elokuvat olen katsonut reilun viikon aikana. (Olen tavattoman huono arvioimaan mitään numeroilla, joten laitoin perään IMDb:n arvion, vaikka en yksi yhteen olekaan täysin samoilla linjoilla annettujen numeroiden suhteen.)

IMG_1125 IMG_1149

American Sniper (IMDb 7,3)
Mä en juurikaan perusta sota-aiheisista elokuvista, mutta kun näin tämän ilmestyneen Neflixiin, ehdotin poikaystävälle, että katsottaisiin tämä, koska se on kauhea Clint Eastwood -fani ja kyseinen heppu on ohjannut tämän elokuvan. Leffa kestää yli pari tuntia, mutta ei käynyt missään vaiheessa pitkäveteiseksi. Henkilökohtaisesti en lähtisi ylistämään erityisemmin, mutta ei tämä huonokaan ollut. Monella tapaa ajatuksia herättävä.

Jupiter Ascending (IMDb 5,4)
Leffaa katsoessa nousi oikeastaan vain yksi kysymys mieleen: mitä hittoa tapahtuu? Tähän pari tuntiseen seikkailu/toiminta/scifi pätkään oli tungettu oikeastaan kaikki, mitä elokuvaan nyt oikeastaan voi tunkea. Erikoistehosteita, räiskintää, onnettomasti pintaa raapaiseva rakkaustarina, tuhkimotarina, mielikuvituksellisia hahmoja (mm. lentäviä krokotiilejä tai vastaavia) sekä Channing Tatum. Jos puolet olisi jättänyt pois, niin tämä olisi jossain mielessä voinutkin olla ihan toimiva. Nyt tästä tuli lähinnä mieleen vaan huonosti tehty kopio Marvelin Thor -elokuvista ja ainakin omasta mielestä Chris Hemsworth pieksee Tatumin mennen tullen.

V niin kuin verikosto (IMDb 8,2)
Tää oli ehkä jokseenkin niitä pätkiä, jotka menee vähän yli ymmärryksen, mutta noin yleisesti olen kiinnostunut kaikenlaisista tulevaisuuden dystopisista kuvauksista, koska loppujen lopuksi mikään niistä ei ole täysin poissuljettu eikä mahdoton. Ja kyllä se Natalie Portman vaan on hyvä!

IMG_1158


The Breakfast Club (IMDb 7,9)
Mä löysin tämän dvd:n kolmella eurolla Prismasta ja oli pakko ostaa, koska olen halunnut nähdä tämän niin pitkään, mutta ei ole tullut missään vastaan! Jos miettii niitä kaikkia näkemäniäni high school -leffoja, niin olihan tämä nyt ehdottomasti paras. Miksei tämmöstä osata enää tehdä?

Walk of Shame (IMDb 6,0)
Teki mieli katsoa joku kevyt elokuva, johon ei tarvitse liiaksi keskittyä pysyäkseen kärryillä ja katselin sitten tämän. Ja ei tästä erityistä sanottavaa kyllä jäänyt :D Perus, muutaman hyvän ja huvittavan kohtauksen kohelluselokuva, joka on suht turvallinen valinta seurassa kuin seurassa katsottavaksi. Taustalla oleva ajatus siitä, ettei muiden mielipiteistä pitäisi välittää, vaan toimia ja olla niin kuin itse parhaaksi näkee, on ihan kiva lisä.

Good Will Hunting (IMDb 8,3)
Gotta love 90's! Jäätävää ysärityyliä sisältävä draamaleffa, joka on ollut katsottavien listalla ihan liian pitkään, mutta nyt sain rastin senkin viereen! Mullahan on ihan oma arvosteluasteikko tämän tyyppisille elokuville: jos tulee tirautettua kyynel tai pari tai jopa saada sellainen hepuli-itkukohtaus (been there done that, ei tosin oo varmaan koskaan joutunut pelkästään elokuvasta :D) ja tulihan tässä pari hassua kyyneltä vieritettyä poskea pitkin. Niin eihän tää huono ollut!

Philadelphia (IMDb 7,7)
Vähän hassua, että tämä elokuva tuli katsottua vasta nyt, koska tässä on aikalailla kaikkia meitsin lemppariasioita: oikeussalidraama, arkaluontoinen aihe ja hyvät näyttelijät. Tietyllä tapaa aika samanlainen kuin On aika tappaa -niminen elokuva. Tämä ei nyt tänä päivänä ole niin iso diili, koska homous ja aids eivät ole samanlaisia tabuja kuin ne joskus olivat. Elokuva on tehty yli 20 vuotta sitten, joten silloin tämä on herättänyt varmasti monenlaisia fiiliksiä. Tässä elokuvassa mä en itkenyt, mutta hyvä tämä silti oli!

IMG_1135 IMG_1147
mekko Vero Moda / neuletakki Mango / sukkahousut, kaulakoru sekä kengät H&M


Ensimmäinen yhteys (IMDb 7,4)
Ei ole ihan mun pala kakkua nämä tämän tyyppiset avaruus-aiheiset elokuvat, menee vaan niin yli mulla :D Interstellar oli vähän samaa sarjaa (paitsi että tässä ei oltu niin paljon avaruudessa) ja vaikka sekin oli ihan hyvä, niin meni vähän yli kuitenkin. Tämä elokuva oli tosi pitkä (2,5 tuntia) ja vaikka se ei oikeastaan missään vaiheessa tuntunut yli pitkältä (mä tosin katsoin tämän kahdessa eri osassa joten sillä saattaa olla vaikutusta) niin olisihan tämän ehkä hieman lyhyempäänkin muotoon saatu ihan toimivaksi. Plussaa 20 vuotta nuoremmasta Matthew McCounaugheystä, oli ilo silmälle!

Nothing But The Truth (IMDb 7,2)
Tavallaan ihan mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä pätkä, mutta ehkä tässä oli vähän turhan paljon sellaista marttyyri-meininkiä ottaen huomioon kuitenkin sen, kuinka kylmäksi päähenkilön esitys tietyllä tapaa jätti. Ajatuksia nostattava kuitenkin siinä mielessä, että kuinka pitkälle olisi itse valmis menemään periaatteidensa puolesta ja asioiden, joiden suhteen tietää olevansa oikeassa.

Welcome to the Rileys (IMDb 7,0)
Tää oli mun mielestä itse asiassa yllättävän hyvä, yhden ilmeen Kristen Stewartista huolimatta. Lapsensa menettänyt pariskunta ottaa siipiensä suojaan nuoren prostitoidun, mikäs siinä. Tää oli kuitenkin omaan makuun sopivan pitkä, sopivan syvällinen, sopivan koskettava ja sopiva aika lailla kaikkea. En tiedä katsoisinko uudestaan (mulla kun on tosiaan tapana katsella samoja elokuvia useamman kerran), mutta ei yhtään tullut sellainen fiilis, että olisi hukkaan tähän käytetty aika mennyt. Jos elokuva kertoo omien demoniensa kanssa painivista ihmisistä, joilla kuitenkin riittää tahtoa ja energiaa auttaa pyyteettömästi muita, niin eihän siitä voi ottaa kuin esimerkkiä.

Mikä näistä sitten oli mun lemppari? The Breakfast Club! Ehkä silläkin perusteella, että se vaikutti näistä eniten sellaiselta, minkä jaksaa katsoa uudestaan :) Ootteko te nähneet näistä jotakin ja mitä mieltä siitä olitte? Plus kiinnostaako nämä tämmöset elokuva-postaukset vai jätetäänkö jatkossa väliin? 

Sinihomejuustolla maustettu pekoni-purjopiiras

Pitkästä aikaa suolaisen piirakan ohjetta! Tällä kertaa päädyin tekemään pekoni-purjosipuli piirakan ja kun kaapista sattui löytymään vielä sinihomejuustoa, niin mikä ettei sitä laittais vielä mukaan! Tästä tuli muuten oikein maistuvaa.

IMG_1085

Sinihomejuustolla maustettu pekoni-purjopiiras

150 g voita
3½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
paketti pekonia (n.120-150 g)
pieni purjo
50 g sinihomejuustoa
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
mustapippuria rouhittuna

Valmista piiraan pohja: nypi voi ja jauhot murumaiseksi massaksi, lisää suola ja sitten parin ruokalusikallisen verran vettä ja vaivaa tasaiseksi palloksi, nosta jääkaappiin tekeytymään 15-30 minuutiksi. Tällä välin pese purjosipuli huolellisesti ja leikkaa siitä n.2/3 pieneksi silpuksi (tai kokonaan, jos haluat erityisen paljon purjoa). Leikkaa pekoniviipaleet myöskin pieniksi kuutioiksi (tavalliset sakset ovat tähän kaikista parhain vaihtoehto). Lämmitä uuni 175 asteeseen, voitele piirakkavuoka ja levitä taikina tasaisesti siihen. Esipaista pohjaa uunissa noin kymmenen minuuttia. Tällä välin freesaa purjo sekä pekoni kevyesti, niin että sipuli hieman pehmenee ja pekoni saa hieman väriä. Mausta mustapippurilla. Levitä pekoni-purjoseos esipaistetun pohjan päälle, murenna päälle sinihomejuusto ja kaada päälle yhdistetyt ja keskenään hyvin sekoitetut muna ja kerma. Mausta halutessasi vielä mustapippurilla. Jatka paistoa uunissa vielä noin 20 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on kauniin värinen ja muna-kerma hyytynyt. 

IMG_1090

25.1.2016

70's Show

IMG_1052 IMG_1049 IMG_1076 IMG_1057 mekko H&M / kengät DinSko

Tässä henkkamaukan mekossa olen viettänyt aika hiton monta päivää kuluneen parin viikon aikana, mutta vasta nyt pääsin kuvauttamaan sen! Onhan se vähän räikeä, mutta mie tykkään kyllä hurjasti, koska se on niin mukava päällä :)

Mulla oli taas työpainotteinen loppuviikko, joten juurikaan ylimääräisiä ei ehtinyt tehdä, mutta nyt mulla on taas alkuviikko vapaata! Huomenna äiti tulee kyläilemään ja keskiviikkona menen pitkästä aikaan moikkamaan vanhaa ystävää Helsinkiin. Kaikkea kivaa siis tiedossa! Vaikka noi viikonlopun työputket on vähän rasittavia toisinaan, niin kyllä mie silti oon tyytyväinen tähän järjestelyyn, koska maanantai vapaat on jotain ihan parasta :D Ensi listassa mulla tosin on hieman erilailla, kun kaikki sunnuntait on vapaat, mikä toki on ikävää palkan puolesta, mutta pääsenpähän tekemään juttuja poikaystävän kanssa, kuka on aina viikonloput vapaalla. 

Joo, ei mulla tähän hätään muuta sanottavaa oikein ole, hahah. Mulla on iiiso nippu puoliksi valmiita juttuja ja vasta suunnittelun alla olevia postauksia, toivottavasti saan tehtyä niistä valmiiksi mahdollisimman monta tässä vapaiden aikana. Luvassa ois ainakin muutama resepti, leffajuttuja ja jos nämä leudot kelit jatkuu, niin mitä luultavammin muutama asukuvakin! Mahtia alkanutta viikkoa kaikille! Nyt mie painun keittiöön ruuanlaittoon :)

EDIT: Note to self: ens kerralla pikkusen vähemmän aurinkopuuteria tai vähemmän valkoinen kuvauslokaatio :DD

22.1.2016

Friday playlist

























Siistiä viikonloppua!

20.1.2016

Se oikea tapaa elää

Kerro yksikin hyvä syy, mikset harrasta liikuntaa säännöllisesti ja tavoitteellisesti, syö vähähiilihydraattisesti ja käy mindfullnes-kursseilla opettelemassa tietoista läsnäoloa?

IMG_1000

No mulla on yksi: se en ole minä. Olen viime aikoina huomannut, kuinka helposti ulkopuoliset tekijät antavat syytä huonoon omatuntoon, kun pitäisi olla parempi, paremmassa kunnossa, kivemman näköinen ja henkisesti tasapainossa. Osata 101 asiaa ja mielellään puolet niistä samaan aikaan. Sosiaalinen media luo ihan tiedostamatta sellaisia paineita, jollaisia ei ole koskaan aiemmin ollut. On kaksi ääripäätä: oikea ja väärä. Pitsapohjat tehdään kukkakaalista ja uutta smoothie-reseptiä tupataan instagramiin harva se päivä. Taitavasti kuvattuna tietenkin. Tulee fiilis, että on luuseri ja epäonnistuja, jos tekee kotona makkaraperunat ja istuu sohvalla tuijottamassa enemmän kuin yhden jakson lempparisarjaa Netflixistä. Suklaalevyn kanssa. Niiden makkaraperunoiden jälkeen. No ei kieltämättä ehkä se paras valinta, mutta omasta mielestä se ns. huono valintakin voi toisinaan olla oikea ja hyvä valinta, kokonaisuuden kannalta. 

Tulee fiilis, että ne rehelliset, omat mielipiteet ja -teot pitäisi pitää salassa ja tehdä niin kuin kaikki muutkin. Ettei erotu joukosta ja ettei koe itseään millään tavalla huonommaksi kuin muut. Faktoja tulee joka tuutista, kuinka pitäisi syödä, millainen liikunta sopii juuri sinulle ja nukuithan nyt varmasti vähintään kahdeksan tuntia yössä, koska vakaa unirytmi on kaiken perusta ja huonot yöunet tekosyy kaikelle.

IMG_1011

Ei sillä, että lähtisin väittämään mitään faktoja vääriksi. Onhan kaurapuuro ja kuutta eri hedelmää sisältävä smoothie huomattavasti parempi valinta kuin paistetut munat ja pekoni paahtoleivällä kenelle tahansa ja rehellisesti valitsisin itsekin ensimmäisen vaihtoehdon 6/7 aamuna viikosta mieluummin kuin jälkimmäisen. Mutta oma instagram-tilini ei pursua inspiroivia terveysruokia, kuvia värikkäistä treenivaatteista tai saunan jälkeisiä kasvokuvia hehkutuksilla, että kuinka on hyvä olo. Ei, koska ne eivät ole minua, vaikka sisimmässäni ehkä haluaisinkin olla se parempi versio itsestäni, fiksu nuori nainen, joka on hyvässä kunnossa, näyttää kadehdittavan hyvinvoivalta ja tietää yhdestä sun toisesta hyvinvointiin liittyvästä asiasta vaikka mitä. Ja ehkä minusta vielä tuleekin sellainen, mutta omilla ehdoillani.

Elämme valintojen maailmassa ja tuntuu, että jos teet tietoisesti valinnan, joka ei välttämättä tue optimaalista hyvinvointiasi täysillä, sitä pitää perustella kaikille. Varsinkin itselleen. Kun työkaverit menevät salille, tulee fiilis, että kyllähän minunkin pitäisi. Mä itse asiassa tykkäsin salilla käymisestä silloin kun vuosi sitten siellä tuli käytyä vähintään muutaman kerran viikossa, mutta en ole toistaiseksi löytänyt itsestäni sitä kipinää, jonka avulla taas aloittaisin. Pitäisikö lähteä väkipakolla? Olen sellainen ihminen, etten tykkää aikataulutetusta elämästä, vaan haluan tehdä asioita fiilispohjalla. Mulla on vakituinen työ, ja se on ainoa rytmi, jonka elämääni tällä hetkellä tarvitsen. Oman elämänkatsomukseni mukaan elämä on liian lyhyt erinäisiin vaateisiin, aikatauluihin ja tavoitteisiin. Ja se sopii minulle tähän hetkeen. Enkä nyt tarkoita, että se mikä sopii minulle, pitäisi sopia muillekin, koska niinhän juuri asian laita ei ole. Tiedän, että on paljon ihmisiä, joille nämä kaikki mainitsemani asiat ovat elinehto ja perusta arjelle. Mä kuitenkin tykkään, että teen ja menen silloin kuin siltä tuntuu, ja silloin mä myös saan niitä tuloksia. Oli kyse mistä tahansa asiasta.

IMG_1012

Tämä teksti ei suinkaan ole minkäänlainen oodi epäterveelliselle ja säännöttömälle elämälle, jos joku nyt niin ehti ajatella. Mä olen tehnyt viime aikoina hyvinkin tietoisia valintoja omaan hyvinvointiini liittyen, enkä avaa niitä juuri tässä tekstissä sen enempää, koska muutamista on tarkoitus kirjoittaa erillistä juttua myöhemmin, mutta tärkeintä niissä on, että ne ovat lähteneet täysin puhtaasti omasta itsestäni, omista tarpeistani eikä ulkopuolisten tekijöiden painostamana.

Elämä on lahja, seikkailu ja mielestäni liian lyhyt suorittamiseen. Minä en saa mielenrauhaa siitä, että syön superterveellisesti ja harrastan kolmea eri lajia säännöllisesti, koska se ei vaikuta elämäni arvoon millään tavalla. Kolesteroliarvoni ovat todennäköisesti koholla (mistä en tietenkään ole ylpeä) ja reisissäni on selluliittiä, en saa ravinnostani todennäköisesti kaikkia ravintoaineita tarpeeksi ja vatsalihakseni ovat heikossa kunnossa, mutta näistä huolimatta saatan elää pidempään ja onnellisempana, kuin että luettelemani asiat olisivat juuri toistepäin. Ikinä ei voi tietää. Toki jokainen tekemämme valinta joko tukee tai laskee jollakin tasolla eliniänodotusta, mutta loppujen lopuksi ei sillä lopulla ole välttämättä mitään tekemistä niiden kanssa.

IMG_1005

Tämän tekstin pointti kaikessa sekavuudessaan yrittää olla se, että kaikki ratkaisut ja päätökset, mitä tekee, pitäisi tulla itsestään, omasta tahdosta eikä sosiaalisen median, ulkopuolisten ihmisten tai edes ammatti-ihmisten painostuksesta. Itsestään lähtevät päätökset, myönnytykset, ideat ja halut ovat niitä, mitkä kantavat, antavat elämälle mielekkyyttä ja saavat eteenpäin. Minun on hyvä olla tässä, omassa elämässäni kaikkine epätäydellisyyksineen, ja vaikka ne varmasti jonkun ulkopuolisen silmin näyttävät ja kuulostavat huonoilta, epäterveellisiltä, hätiköidyiltä, holtittomilta tai niistä puuttuu tavoittellisuus, niin ne sopivat minulle, nyt ja tässä. Ketä me loppujen lopuksi olemme tuomitsemaan toisten ratkaisuja ja tapoja elää ja olla? Pitää olla itselleen rehellinen ja armollinen ja se, minkä joku toinen hallitsee täysin, voi olla itselleen äärimmäisen vaikeaa ja hankalasti toteutettavaa, eikä siitä pidä masentua tai tuntea itseään huonommaksi. Olemme erilaisia ja tuntuu hölmöltä edes ajatella, että olisi yksi ja oikea tapa elää. Oli se sitten kuinka terveellinen tahansa.

19.1.2016

Maailman helpoin mustikkapiirakka

Mustikkapiirakkaa keskellä talvea? No miksikäs ei! Tämän piirakan valmistus juontaa itse asiassa siitä, että sain viestiä yhdeltä mukavanoloiselta tytöltä, kuka kyseli edesmenneessä blogissani olleen mustikkapiirakan reseptin perään. Homma olisikin ollut helppo, jos olisin voinut vain kirjautua edelliseen blogiin sisään ja kopioida tuon piilossa olevan ohjeen, mutta ei. Olen piilottanut/poistanut sen blogin ja unohtanut käyttäjätunnuksen sekä salasanan :D Onneksi mulla on ollut jo monen vuoden ajan sama kaava, jolla teen mustikka- ja omenapiirakat. Nyt kun tätä tuli tehtyä, ajattelin laittaa reseptin tänne "uuteen" blogiin, ettei pääse katoamaan uudestaan :) Ja toisekseen: joku ihan oikeasti on käyttänyt just mun reseptiä, kuinka huippua!! :)

IMG_0900


Maailman helpoin mustikkapiirakka

150 g voita/margariinia
2½ dl sokeria
3½ dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 dl maitoa/piimää/maustamatonta jugurttia tms.
1 tl leivinjauhetta
2-4 dl mustikoita (riippuu kuinka marjaista haluaa)

Nypi voi, sokeri ja vehnäjauhot sekä leivinjauho käsin murumaiseksi massaksi, niin että se on melko tasaista eikä isompia voiklönttejä voi havaita. Ota muruseoksesta 1/3 talteen toiseen kulhoon. Sekoita loppuun 2/3 muruseokseen valitsemasi maitotuote (omasta mielestäni piimä on kaikista paras vaihtoehto, mutta jos sitä ei normaalisti käytä, niin litran ostaminen jääkaappiin voi olla vähän turhaa) sekä kananmunat yksitellen. Taikinan voi halutessaan maustaa vielä vaniljalla tai kardemummalla. Voitele ja jauhota piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (24-28 cm) ja kaada taikina siihen. Lado päälle mustikat. Päällystä lopuksi talteen otetulla muruseoksella. Paista uunissa 175 asteessa 25-30 minuuttia ja kunnes piirakan pinta on kauniin värinen. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. 

IMG_0894 IMG_0899

Winterland

IMG_0797 IMG_0789 IMG_0822 IMG_0814 IMG_0798 IMG_0831 IMG_0806 IMG_0804 IMG_0816 IMG_0872 IMG_0883 IMG_0826 IMG_0833 IMG_0821 IMG_0827 IMG_0879 IMG_0813 IMG_0878 IMG_0829

18.1.2016

Bad hair day everyday

IMG_0953 IMG_0936 IMG_0975 IMG_0916 neuletakki Ellos / t-paita H&M / housut Only / kengät DinSko

Okei, pitäisi ehkä vaan hyväksyä se karu fakta, että näin talvella on vaan ihan turha yrittää näyttää hyvältä. Tai pukea päälle muuta kuin pari kerrosta neuleita, collareita, toppahousuja ja painaa pipo todella syvälle päähän. Mä oon tässä nyt yrittänyt about sataa ja yhtä konstia, joilla sais näyttämään tukan ja jatkeet edes joten kuten siedettävältä (turha toivo, pidennyksille ei tunnu riittävän mikään kosteutus ja oma tukka taas näyttää lilluvan rasvassa ja päänahan muhittelu pipon alla ei paranna asiaa yhtään...) naama taas on koko ajan punakka ja kuivakka eikä siihen tee mieli laittaa muuta kuin parin sentin kerros tujua kasvorasvaa n. viisi kertaa päivässä. Käsien iho kuivuu ja halkeilee niin paljon, että luulisi, että oon viettänyt enemmänkin aikaa ulkosalla ilman asianmukaista varustusta eli hansikkaita. Nää kaikki kun ynnää yhteen niin saadaan tulokseksi se, ettei kotoa liiemmin tee mieli poistua, asuinkumppanilta saa pyydellä anteeksi omaa kyseenalaista lookkia tuon tuosta ja ainoa mieleennouseva kysymys kuuluu, että onko ne ketkä onnistuu näyttämään edes jokseenkin hyviltä näin talvella, myyneet sielunsa paholaiselle? 

Nalkuttavasta sävystä huolimatta ja tänään ajomatkalla jalkani jäädyttäneenä haluan kuitenkin sanoa, ettei tämä talvi nyt niin kamala ole. Saatoin tänään jopa vähän innostua maisemanvaihdosta (tulin käymään Kouvolassa), koska pääsen ehkä kuvailemaan siistejä talvikuvia! Joita tuli kuvattua muuten eilen ja sitä eilenkin...