takki New Yorker / toppi Forever 21 / hame Second hand / kengät Nly Trend / aurinkolasit H&M / laukku Seppälä
Työkaverini totesi minulle muutama päivä sitten, että olen muuttunut viime syksystä. Äänensävy paljasti, ettei muutos ollut kovin positiivinen. Tiesin, mitä hän tarkoitti. Tosin itse en puhuisi niinkään muutoksesta, vaan ehkä pikemminkin jonkinlaisesta lukkiumasta. Olen ollut viimeiset puoli vuotta jotenkin lukossa, vaikka en sitä silloin olekaan huomannut. En tiedä, johtuuko tämän huomaaninen lisääntyneestä valosta, lämmöstä ja keväästä ylipäätänsä, mutta on sellainen olo, että ne kaikki lukkiumat pikkuhiljaa napsahtelevat auki. Tuntuu, että on helpompi hengittää ja auringonsäteiden osuessa kasvoilleni tunnen kiitollisuutta sekä toivoa. Onnellinen voi olla monella tapaa ja minä olen takertunut niihin pieniin, itselleni tärkeisiin palasiin niin tiukasti, että tavallaan sulkenut muut mahdollisuudet kokonaan niiden ulkopuolelle. Tavallaan unohtanut elää täysillä ja tehdä asioita spontaanisti, koska olen ajatellut, että minua tarvitaan koko ajan toisaalla, muiden ihmisten tarpeisiin. Ja jättänyt ne omani hieman sivummalle. Ei sillä, että siitä olisi haittaa silloin tällöin, mutta kuten muutama postaus sitten eräässä mietelauseessakin luki; ihminen kuolee pala palalta koko ajan, kun ei ilmaise itseään. Ja minä tiedän, ettei minusta ole hyötyä kuolleena kenellekään. Olen ollut horrostilassa koko pitkän talven, ja nyt on aika herätä.
Aurinkoista ja lämmintä helatorstaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti