23.11.2017

When in Stockholm

Moikkamoi pitkästä aikaa! Tällä kertaa hiljaiseloon löytyy ihan jokseenkin järkevä syy - oltiin nimittäin alkuviikosta risteilyllä poikaystävän kanssa ja sitä ennen työvuorot olivat sellaisia, etten edes ehtinyt ajastaa postauksia alkuviikolle. Joka tapauksessa vapaat, ja etenkin se, että ne sijoittuivat täysin erilaiseen ympäristöön kuin normaalisti, teki oikein hyvää. Mitään ihmeellisyyksiä ei rentoutumisen ja syömisen ohessa tehty, mutta se ei ollut tarkoituskaan. En edes hirveästi ottanut kuvia, mutta tässäpä jokunen puhelimeen että kameraan tallentunut otos:

IMG_9007 tuhkolma1 IMG_8982 38600802881_9ebea76477_o IMG_9000 tukholma2 IMG_8987 38600826881_8573d24977_o IMG_8993 tukholma IMG_9058 IMG_9012

Ostoksia ei hirveästi tullut tehtyä, muutama juttu siskon joululahjaan, itselle kahvia sekä uusi tuoksu, jota oikeastaan reissusta lähdin hakemaankin. Tai siis että sen olin suunnitellut ostavani enkä mitään hirveästi sen lisäksi. Mikä tuoksu on kyseessä, siitä ajattelin kirjoittaa omassa postauksessa hieman lisää! :) 

Oli joka tapauksessa tosi kiva ja onnistunut reissu ♥ Seuraava matka onkin todennäköisesti sitten vasta maaliskuussa Dubliniin, mutta ei sinnekään ole loppujen lopuksi pitkä aika! 

17.11.2017

Överihyvä joulujälkkäri

Kun vähän laiskottaa tai on kiire aikataulu, kannattaa hyydykekakku tehdä lasiin tai muuhun kivaan astiaan. Tällöin hyydyttävää ainesosaa ei edes tarvitse ja herkku on heti syömäkelpoinen. Mä olin juurikin tämmöisessä tilanteessa jokunen aika sitten ja loihdin ihan överimakean joulujälkkärin. Annoksia ohjeen määrillä tulee noin kuusi ja voin vinkata, että vaikka tämä onkin todella hyvää, niin toisinaan vähemmän on enemmän! :D 

IMG_8831 joulujälkkäri

Tarvitset: 

siirappikeksejä 
1 prk kondensoitua maitoa 
1 prk Arla piparkakkurahkaa 
2 dl kuohukermaa
kinuskikastiketta
100 g maitosuklaata
piparkakkumaustetta

Murskaa siirappikeksit karkeaksi muruksi (noin 100-150 g). Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, anna jäähtyä. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon kondensoitu maito, sekoita tasaisesti. Jaa vaahto kahteen osaan: toiseen osaan lisää piparkakkurahka (lisää piparkakkumaustetta makusi mukaan lisää) ja toiseen osaan sulanut suklaa. 
Kokoaminen: laita lasin pohjalle ensin hieman piparimurskaa ja valuta sitten kinuskikastiketta lasin reunoja pitkin. Lisää täytteet päällekäin haluamassasi järjestyksessä, viimeistele päällinen keksimuruilla ja kinuskikastikkeella. Astetta överimpään koristeluun voi käyttää vaikka konvehteja tai karkkikeppejä. Laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Niin helppoa ja hyvää, että tulee vain mietittyä, miksei tämmösiä tule tehtyä useammin?!

16.11.2017

Oodi Dana Scullylle

En yleensä pureudu mihinkään sarjaan sen tarkemmin, varsinkaan niin, että kirjoittaisin siitä oman postauksensa, mutta nyt on vähän pakko. Olen nyt syksyn aikana kahlannut läpi Salaisia kansioita, eli tunnetummin The X-Files -sarjaa ja tykännyt kyseisestä sarjasta kovin. Olen edennyt sarjan 8.tuotantokauteen ja näistä uudemmista, viime vuosina tehdyistä jaksoista mulla ei ole hajuakaan, joten niiden sisällöstä en tiedä.

Mikä sarjasta sitten tekee niin erityisen, että siitä pitää erikseen mainita, on jo otsikossakin ilmi tullut syy, eli toinen sarjan päähahmoista, agentti Dana Scully. Hänestä erityisen tekee se, että kyseinen hahmo on yksi niistä harvoista tv- ja elokuvamaailman naispääosista, kenestä oikeasti pidän. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota, että lähes poikkeuksetta lempparihahmoni ovat miespuolisia. Naishahmot ovat valitettavan monesti todella pintapuolisia ja persoonattomia. En tiedä onko vika minussa, kun koen asian näin, vai onko kyseessä isompikin ilmiö, en tiedä.

IMG_8938 IMG_8949

Se, mikä Dana Scullysta tekee kiinnostavan, ei suinkaan ole hänen lähes mahdottoman kuuloisessa yhdistelmässä agenttia ja lääkäriä, vaan hänen kasvunsa hahmona sarjan edetessä. Ensimmäisessä tuotantokaudessa koin itse asiassa koko hänen hahmonsa ärsyttäväksi pätijäksi, mutta sittemmin käsitykseni muuttui ja hän on yksi lemppareistani koko tv-sarjahistoriassani, mikä on aika paljon. Skeptinen ja tieteeseen nojaava Scully ei tee hätiköityjä johtopäätöksiä ja vaikka alunperin pesti x-fileseissa oli hillitä hänen työparinsa agentti Mulderin päähäpinttymiä ja työmenetelmiä, hän onnistuu löytämään oman tapansa tutkia eriskummallisia ja selittämättömiä tapauksia ja pystyy ajan mittaan ymmärtämään Mulderia ja hänen näkemyksiään maailmasta, vaikkei suoranaisesti niihin yhtyisikään. Juuri tämä tekee mielestäni hahmosta liki eeppisen: uskallus ottaa hyppy tuntemattomaan omista peloista huolimatta ja tehdä omista, selittämättömistä kokemuksista kuitenkin enemmän voimavara kuin heikkous. Ja antaa asioille sekä ihmisille mahdollisuus. Vaikka Scully kuvataan ja nähdään melko tiukkana tiedenaisena, joka perustaa kaiken vain ja ainoastaan faktoihin, hän on silti mielestäni sarjan avomielisen henkilö.
Pidän myös päähenkilöparin järkkymättömästä luottamuksesta toisiinsa, vaikka heidän toimensa ja mielipiteensä eroavat toisista huomattavasti ja aiheuttavat toisinaan konflikteja.

IMG_8967 IMG_8936

Voi olla, etten ole katsonut oikeita sarjoja, että olisin törmännyt yhtä vahvaan naispääosaan kuin tässä, mutta toisaalta kysehän on ennen kaikkea omasta mielipiteestäni ja suhtautumisestani ja voi siksi olla, että Dana Scully on ensimmäisiä itseäni liikuttaneita naishahmoja. Yksi mainitsemisen arvoinen on Lagertha Viikingeistä, mutta toisaalta hän jää auttamatta miespuolisten roolihahmojen varjoon, ainakin ruutuajan puolesta. Gilmoren tytöt on myös aika hyvä esimerkki, mutta sarjan luonteen takia en jotenkaan osaa ajatella hahmoja tältä kannalta.

Millaisia ajatuksia teillä herää? Ei Salaisista kansioista niinkään, vaan yleensäkin tästä aiheesta, että onko naispääosat teidän mielestä usein heikompia ja huomaamattomimpia kuin miespääosat? Kuka on sinun lemppari naishahmo jossakin elokuvassa tai sarjassa ja miksi? Olisi kiva saada tästä keskustelua aikaiseksi! :)

15.11.2017

6 x Happiness

IMG_8817

En osta koskaan itse kukkia, mutta kyllähän ne aika kiva lisä ovat. Saatiin nämä meidän kaveripariskunnalta heidän kyläilynsä yhteydessä. Kuvan otosta on melkein pari viikkoa, mutta kukat on edelleen (juuri ja juuri) hengissä! 

dermosil

Tilasin Dermosililtä paketin. Jos kyseinen yritys ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan! Hinta-laatusuhde tosi hyvä ja toimitus oli erittäin nopea. Myös monen tuotteen pakkaus on tosi sympaattinen. Tuo käsivoidenelikko on mun uusi luottoystävä! 

IMG_8837

Jedin täytyi koeajaa meidän uudet lakanat, joista tuosin tulee tästä kuvasta mieleen jonkun vanhan luokkahuoneen verhot, mutta oikeasti ne on tosi kivat :D Nämä on hankittu Jotexista, jossa on muuten aika laaja ja edullinen valikoima etenkin näissä isommissa malleissa. Valitsin myös toisen setin, mutta se me saadaan sitten jouluna lahjaksi, heheh. 

IMG_8910

Tästä hankinnasta olen erityisen innoissani! Alunperinhän en edes ajatellut hankkivani joulukalenteria vaikka mieli tekikin, mutta tutkailtuani päällisin puolin tämän kalenterin sisältöä (ennen ostopäätöksen tekoa siis) kiinnostuin ja kun viime viikonloppuna oli Sokoksessa asiakasomistajille kaikki normaalihintaiset tuotteet 20 prosentin alennuksella, vihjaisin poikaystävälle, että haluiaisn tämän lahjaksi. Hintaa alennuksen jälkeen jäi hieman alle 70 euroa - mikä on mielestäni edelleen aika paljon, mutta maksoin osan itse ja onhan totteiden yhteisarvo yli 200 euroa. Vaikka osan sisällöstä tiedänkin, odoan silti innolla että pääsen availemaan luukkuja! 

IMG_8833

Tämä onkin jo täällä blogin puolella vilahtanut, mutta laitan uudestaan, koska tykkään tästä sisustusyksityiskohdasta niin paljon. Satuin näkemään vastaavanlaisen viritelmän todennäköisesti Pinterestissä ja koska pari pulloa keikkui tyhjänpäiväisenä nurkissa, sulloin valonauhat niihin ja tadaa! 

IMG_8927

Milloin uudet kengät ei piristäisi? Etenkin, kun ne tulevat todella tarpeeseen. Tilasin nämä Zalandolta, jossa oli niin paljon valikoimaa, että meinasi selatessa voimat loppua kesken :D Päädyin sitten näihin, koska hinta oli sopiva ja niitit hauska yksityiskohta. Halusin myös mallin, jossa päällinen on tekonahkaa eikä kangasta.

Näiden lisäksi olen erityisen iloinen tämänpäiväsestä vapaasta sekä siitä, että ensi maanantaina lähdetään poikaystävän kanssa minilomalle Tukholman-risteilyn yhteydessä. Niin kiva päästä ihan muihin maisemiin ihan kahdestaan :)

12.11.2017

Throwback Style: marraskuu



2012 

12

Näistä kummastakaan mulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa :D En lähtisi pukemaan varsinkaan ensimmäistä vaihtoehtoa päälleni nyt (kenkävalinta taas vähän mielenkiintoinen) mutta ei nämä pahimmasta päästä ole. Nää itselaukaisimella parvekkeella tai sisällä keittiössä otetut asukuvat on kyllä ihan kultaa, hahah.


2013 

13

Ensimmäinen kokonaisuus on aika hauska, tykkään siitä edelleen, vaikka tuo pussihelmainen hame ei enää kyllä innosta. Toinenkin kokonaisuus kivan pirtsakka, mutta en jotenkaan voisi kuvitella päälleni nyt. Huivi on edelleen kovassa käytössä töissä! Ja shortsitkin taitaa olla tallessa. Ja ruususukkahousut!! Saakohan niitä vielä Primarkista?! Jos saa, niin meikä kyllä hamstraa matkalaukun täyteen ens kevään Irlannin-reissulla.


2014 

14

Taas mennään shortseilla! Tämä asu yrittää kovasti olla rock 'n' roll mutta ei oikein vakuuta meikäläistä. Kaipuu pitkiin hiuksiin aka pidennyksiin tulee kyllä kieltämättä näitä kuvia katsellessa! Ensimmäisestä asusta mulla on tallessa itse asiassa kaikki muu paitsi neuletakki ja sukkahousut.
Tämä toinen lookki se vasta mielenkiintoinen onkin :D Ei jotenkaan yhtään mun näköinen. Olen kuitenkin aina ollut pukeutumisen suhteen aika avoin ja kokeillut yhtä sun toista, joten liian valottunut pitsimekko marraskuussa lienee ollut tuolloin parhain idea ikinä.


2015 

15

Ensimmäinen asu on sellainen, että voisin pukea sen päälleni tällä hetkelläkin - nimittäin kaikki asun osat on tallessa. Toisesta kuvasta en meinannut edes tunnistaa itseäni :D Ja taas shortsit! Voisin ottaa marraskuun ilmeisesti meikäläisen viralliseksi shortsikuukaudeksi, varmaan enemmän shortsikuvia kuin kesältä, hahah. Mutta tää jälkimmäinen asu - ei jatkoon.


2016 

16

Näitä kuvia yhdistää lumen lisäksi se, että nämä ovat oikeastaan aika tarkka määritelmä siitä, miten itseni haluaisin nähdä ja näen, parhaimmillani siis. Ensimmäistä kokonaisuutta en todennäköisesti pukisi enää uudelleen, mutta jälkimmäinen on ihan meikä nykyistä basic-osastoa. Nyyh pitkät hiukset!!


Oma suosikki on ehdottomasti viime vuoden marraskuun toinen kuva, mutta myös vuosien -13 ja -15 ensimmäiset asut ovat ihan jees! Tuli myös tehtyä huomio, että pukeudun näköjään semivärikkäästi vuodenajasta riippumatta, mikä on tietenkin vaan positiivista :) Mikä sun lemppari oli tai saitko hyvät myötähäpeän värittämät naurut jostain? :D

11.11.2017

EI ulkonäköpaineille

Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen ehtinyt jo elää ne itsekriittisimmät vuodet alta pois ja vielä suurimmaksi osaksi ilman mitään sosiaalista mediaa. Suhteeni omaan vartalooni on tosin aina ollut suhteellisen hyvä, joskin huonoja kausiakin on mahtunut näihin ikävuosiinkin. Olen aina ollut niin sanotusti vähän isokokoinen, mikä ei näin aikuisiällä ole näkynyt mitenkään (patsi muutamalla ylipainokilolla, joita löytyy virallisten taulokoiden mukaan laskuja tehdessä) mutta nuorempana jouduin siirtymään aikuisten vaatemalleihin aiemmin, koska olin liian iso lasten ja nuorten vaatteisiin. Siitäkin pääsin kyllä yli.

IMG_8892 IMG_8854

Nykyisin, sanotaan viimeisen kahden vuoden aikana, olen kiinnittänyt entistä vähemmän siihen, miltä näytän. Nimenomaan siinä negatiivisessa mielessä - en jaksa purnata peilin edessä jenkkakahvojani tai piilotella kesähelteillä (ei tosin ole ollut ajankohtainen viime kesinä hahah) jalkojani pitkien lahkeiden tai helmojen alle, vaikka sitä kuuluisaa selluliittiä löytyykin. Tunnistan heti aamusta huonot kroppapäivät (jotka ovat hyvin synkassa kuukautiskierron kanssa) ja valitsen päälleni jotain mukavaa, enkä niinkään mieti, onko se kovin imarteleva vaihtoehto.
Myös työ on tuonut mukanaan omat vaikutteensa, monesti en välitä minkänäköisenä lähden töihin, koska töissä vaihdan työvaatteet, hiukseni ovat tiukasti kiinni ja keittiössä monta tuntia töitä tehdessäni en tuoksu ainakaan ruusuilta. Koen, että työminälläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka minä olen ihmisenä ja miten ilmaisen itseäni ulkonäöllisesti vaikkapa omalla vaatetyylillä, koska millään näillä tekijöillä ei ole työn ja työn tuloksen kannalta merkitystä. Ajattelumalli on lipuut myös vapaa-ajalle ja huomaan olevani vähemmän ennakkoluuloinen muita ihmisiä kohtaan enkä kiinnitä muidenkaan ulkonäköön kovinkaan paljon huomiota.

IMG_8857 IMG_8865 
Se, että mulla on huono iho, silmälasien käyttö ja vaikkapa hankala hiuslaatu ovat koko elämäni ajan taanneet sen, että olen kiinnittänyt näihin ns. epäkohtiin huomattavasti enemmän huomiota kuin vaikka painooni. Painosta en ole oikeastaan stressannut ikinä - luotan omaan arviointikykyyni huomattavasti enemmän, siihen, miltä mielestäni näytän ja miten vaatteet päälleni istuvat. En muista milloin viimeksi olen käynyt vaa'alla, mutta arvioisin, että viimeisien viiden vuoden aikana painoni on heitellyt suuntaan ja toiseen korkeintaan nelisen kiloa. 
Huono iho on myös vaikuttanut isosti siihen, etten jaksa enää samalla tavalla tälläytyä tai peitellä totuutta, sillä vaikka iho toisinaan luonnontilassa kurjalta näyttääkin, on sen kanssa parempi olla, kun sitä ei ole peitetty paksulla meikkikerroksella. Sama pätee myös hiuspidennyksiin, ja vaikka toisinaan kaipaankin niiden mukana tullutta "turvaa" ja itseluottamusta, olen melko onnistuneesti päässyt siitä tunteesta eroon ja koska elämä ilman niitä on huomattavasti helpompaa, olen päättänyt olla ilman. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että käyttää valtavan määrän aikaa ja rahaa ulkoisiin tekijöihin, jotka joka tapauksessa kuihtuvat vähitellen vuosikymmenten saatossa. En millään tavalla väheksy tai kritisoi sitä, että joku haluaa näyttää hyvältä, koska lähtökohtaisesti teen monet päätökset itsekin siltä kannalta, että näyttäisin mahdollisimman kivalta (vaikkapa kuvien valitseminen blogipostakseen). Mutta se hinta, jonka hyvältä näyttämisestä ja siihen tähtäämisestä maksamme, on toisinaan turhan kova.

IMG_8890 IMG_8895

Miten ihanaa olisi, jos voisimme kaikki olla tyytyväisiä itseemme sellaisina kuin olemme. Ja toisiimme. Ettei olisi tarvetta kritisoida ja verrata. En tiedä, onko sellainen edes mahdollista nykymaailmassa, mutta ei siihen pyrkiminenkään haittaa tee. Ollaan itsellemme ja toisillemme armollisempia eikä anneta ulkonäköpaineille ylivoimaa, eikö?

9.11.2017

Munakoisopää eli uudet hiukset

Alustetaanpa tämä teksti nyt sitten tosi positiivisesti eli lyttäämällä seuraavaksi jakamani kuvat alinpaan helevettiin, en nimittäin muistanut ennen tätä päivää kuinka pimeää Suomessa voi olla sateisena marraskuun päivänä. Yritin ottaa, tai siis otinkin, kuten kohta näemme, kuvat olemattomassa luonnonvalossa keskipäivällä puhelimellani ja lopputulos, no, sen näette alla :D Mä en tiedä mikä kuvien lopullinen informatiivinen arvo on, jouduin nimittäin muokkaamaan näitä aika reilulla kädellä ja voi olla, että jollain toidella näytöllä säädöt saattaa näyttää (vielä) omituisemmalta. Mutta, lupaus on lupaus ja minähän jaan nämä! 

38231575476_39db3b0947_o 38286421441_9efb9da76a_o 26510851379_a9ac5de59d_o 38231581426_ecfc7e1366_o 37575827154_05f3be57ab_o

Lopputuloksesta tuli aika tumma, mikä ei tosin yllätä itseäni yhtään - mun hiukset imee väriä aina kuin sieni ja päästää sen ulos samanlaisella ryöpyllä, eli väri haalistuu muutaman pesun jälkeen huomattavasti ja oletan että sama homma tämän värin kanssa. Koska kuvista voi olla hankala saada kunnon käsitystä väristä, niin se on tosiaan aika munakoison värinen, kuten otsikkokin kertoo. Tyvi on ruskea, tarkoitus oli tehdä tästä sellainen cool liukuvärjätty, mutta senhän nyt tietää ettei moinen kotioloissa yksistään onnistu :D Tyvestä jäi myös vaaleampi kuin latvoista, mutta se ei tuon oletettavan haalistumisen takia haittaa olleskaan. 

Mistä tämä idea sitten oikein lähti? Halusin vaihtelua ja teki mieli kokeilla kerrankin jotain räväkämpää. Tosin mikään kovin räväkkähän tämä ei ole, mutta katotaan mihin suuntaan tästä jatketaan! 

8.11.2017

Zombihuminaa

IMG_8812 411 IMG_8772 IMG_8813

Kyllä, zombihuminaa :D Tuntuu, että se on täyttänyt meikäläisen pääkopan viime aikoina turhankin usein. Sellainen olo, että koneisto pyörii automaatiolla ja minä valun zombina vaan perässä kykenemättä sen kummempaan ajatustoimintaan saati puskemaan ulos niitä satunnaisia ajatuksia puheena. En osaa oikein sanoa mistä tää johtuu, mutta ainakin huonosti nukutuilla öillä lienee osuutensa asiaan. Toisaalta tämmönen voi olla toisinaan paikallaankin: sitä ei edes jaksa ylianalysoida (tosin en harrasta tätä muutenkaan juuri koskaan) mitään eikä miettiä kenenkään mahdollisia taka-ajatuksia tai muuta vastaavaa. Mistään vakavammasta oireesta ei liene kuitenkaan kyse, koen olevani ihan hyvinvoiva noin yleisesti, vaikka moni asia onkin jäänyt viime aikoina vähän taka-alalle ja vähemmälle huomiolle. Koen kuitenkin, että kaikelle on aikansa ja paikkansa joten on turha stressata ja murehtia jostain jutusta, jolle ei tässä hetkessä voi eikä jaksa tehdä mitään. 

Huomenna on mun tämän viikon ainoa vapaa ja sitä seuraava sijoittuu vasta viikon päähän ja väliin mahtuu monen monta työtuntia, joten otan ilon irti tästä hetkestä, ostin peräti yhden siiderin! :D Josko se takais vielä zombimman olon, hahha. Mutta niin, mä tulen viimeistään ylihuomenna päivittelemään lisää, värjäsin nimittäin hiukset ja se oli punaisen tukan loppu se! 

5.11.2017

Lokakuun leffapäiväkirja

It (IMDb 7,8)
Kaikki, siis tyyliin ihan kaikki kävi katsomassa tämän elokuvassa ennen minua ja kehuivat elokuvaa kovasti ja kuukausi ensi-illan jälkeen pääsin minäkin katsastamaan uusintaversion ensimmäisen osan. Toisin kuin monet muut tuttuni, niin minä olen nähnyt myös melkein kolmekymmentä vuotta sitten tehdyn alkuperäisversion, joten mulla on vähän vertailupohjaa. Ihan ensin täytyy todeta, että olihan tämä ensimmäinen osa ainakin huomattavasti parempi kuin alkuperäinen. Tähän oli saatu jopa sitä pelottavuutta, joka aiemmasta oli jäänyt kokonaan pois (toki sillä, että kävi katsomassa tämän elokuvateatterissa kunnon äänillä jne. saattoi vaikuttaa) ja Pennywise -klovni oli oikeasti melkoisen karmiva, mistä tosin ei mielstäni täysin voi ylistää Bill Skarsgårdia vaan myös kolmenkymmenen vuoden aikana kehittynyttä teknologiaa. Tässä oli huomattavasti enemmän sisältöä kuin alkuperäisessä ja lapsihahmot musta tosi onnistuneet. Kaikista positiivisista huomioista huolimatta en kuitenkaan lähtisi kehumaan tätä ylistyssanoin ja fanfaarein, reilu 2 tuntia tuntui ajoittain aika pitkältä mikä on ikävä huomio siinä mielessä, että tykkään yleisesti pitkistä leffoista. Ei huono, mutta toisaalta ei ihan mun makuun. Mutta joskus tulevaisuudessa ilmestyvä jatko-osa tulee varmasti kyllä tsekattua.

Blindness (IMDb 6,6)
Ensin yksi sokeutuu äkillisesti. Sitten toinen. Muutama lisää ja näkönsä epidemian takia menettäneet eristetään karanteeniin muista. Ensin karanteenikeskus koostuu vain muutamista, mutta hyvin pian kymmenistä ihmisistä. Olosuhteet vanhassa rakennuksesa eivät ole kummoiset ja kun se täytetään äkillisesti sokeutuneilla, eri olosuhteista tulevilla ihmisillä, on soppa aika lailla valmis. Paitsi että: suinkaan ihan kaikki eivät ole sokeita, vaan joukossa on myös miehensä mukana sokeutunutta esittänyt nainen, jolla tuntuu olevan jonkinlainen vastustuskyky epidemian aiheuttajaa vastaan. Hä yrittää parhaan kykynsä mukaan säilyttää salaisuutensa, jonka ainoastaan hänen miehensä hänen lisäkseen tietää samalla yrittäen auttaa yhteisöä selviämään kaaoksessa ja säilyttää mielenterveytensä paikassa, jossa inhimillisyys tuntuu kadonneen.
Elokuva ei hurjasti eroa muistakaan vastaavista, joissa jokin virus tai tauti aiheuttaa maailmanlopun fiilistä ja kaaosta, eikä ollut mitenkään erityisen hyvä, monin kohdin oikeastaan aika groteski ja ällöttävä. Ilmeisesti elokuva sai myös ilmestyessään suhteellisen huonon vastaanoton sen aiheuttamaan ja antaman mielikuvan sokeista, mutta mielestäni vähän turhaan: jos yksi kaupunki oikeasti sokeutuisi lyhyessä ajassa ilman, että asianomaisille edes kerrottaisiin, mistä on kyse, niin kyllähän siinä pakokauhu olisi varmasti päällimmäisenä tunteena pinnalla. Vioistaan huolimatta kuitenkin herättää ajattelemaan kuinka olennainen osa näkökyky meitä on.

27 Dresses (IMDb 6,1)
Mä en oikeasti tiedä, kuinka monta kertaa olen tämän elokuvan nähnyt. Todella monta joka tapauksessa, tämä oli nimittäin vuosia sitten yksi lemppareistani. Katselukerrat ja oma ikääntyminen ovat varmaankin vaikuttaneet siihen, että tämä lukuisia kertoja kaasona toimineesta Janesta kertova romanttinen komedia ei nyt katsottuna herättänyt juurikaan mitään fiiliksiä. Jane on siis rakastunut pomoonsa ja joutuu kurjaan välikäteen, kun hänen pikkusiskonsa palaa kuvioihin ja nappaa Janen pomon itselleen Janen nenän edestä. Kuvioon sekoitetaan vielä hurmaava mutta skeptinen toimittaja, kuka on kiinnostunut Janesta. Kyseessä on siis loppujen lopuksi niin ennalta-arvattava romanttinen komedia kuin olettaa saattaa eikä henkilöhahmoissakaan ole mitään erityistä, tuntuu että Katherine Heigl ei ole muunlaisia elokuvia tehnytkään. Mutta toisaalta, olisihan maailma kurjempi paikka ilman tätä ja oma leffahistoriani huomattavasti monipuolisempi, jos en olisi kuluttanut aikaani katsomalla tätä lukuisia kertoja. Toisaalt se, että olen niin tehnyt kertoo jotain siitä, että minussakin on jokin osa, joka kaipaa toisinaan hömppäkomediaa.

Wolf Creek (IMDb 6,3)
Nyt mennään kekseliäisyyden äärirajoille: kolme nuorta lähtee patikoimaan Australian takamaille ja - tämä saattaa tulla yllätyksenä - heidän autonsa hajoaa. Keskellä ei mitään heidät sattumoisin pelastaa vanhempi mies, kuka vannoo voivansa auttaa heitä auto-ongelman kanssa, jos hinaa nuoret tilalleen. Hälytyskellot soivat, mutta nuoret lähtevät miehen matkaan ja tadaa, siinähän se riemu sitten repeää, sillä mies onkin psykopaatti kuka kiduttaa uhrejaan ilmeisesti kaikin mahdollisin tavoin. 
Eli leffa ei tarjoa mitään uutta. Paitsi sen, että se on australialainen ja että leffan pahis ei ole mikään naamion taakse piiloutuva naamapuoli, vaan ainoastaan mielipuoli. Leffan nuoret ovat täysn mitäänsanomattomia ja persoonattomia ja dialogi mielestäni aivan turhaa, koska se ei avita leffan etenemistä millään tavalla. Tää on just sellanen pätkä, että sitä huutaa itse kotisohvalla ja takoo päätään seinään, koska roolihahmot tekevät niin päättömän kliseisiä päätöksiä, että lopputuloksen pystyy ennustamaan jo yksin niistä. Mutta hei, onneksi tällekin on jatko-osa! :D


Lokakuu ei ollut määrällisesti, eikä edes laadullisesti kovin kummoinen kuu (pitäisi vissiin tsempata loppuvuotta kohden!) ja vaikka näistä It oli ehdottomasti paras, en silti lähtisi laittamaan sitä mihinkään lempparit kategoriaan. Toivottavasti parempi kattaus ensi (tai siis tässä) kuussa!

3.11.2017

No niitä kuulumisia

38139903971_9dc25cd3be_o 26363082599_2e76fd2093_o marras 38139742541_19666ce398_o marras2 26363042429_4caf420063_o

Ja niin se kuukausi vaihtui jälleen kerran. Mulla on ollut innostus vähän kateissa blogin (ja vähän muunkin suhteen) ja aika tuntuu vaan valuvan käsien välistä. Mulla on unirytmi ihan harakoilla ja nukuin tuossa toissa-aamuna lahjakkaasti pommiinkin töistä. En onneksi paljon ja koska asun niin lähellä työpaikkaa, ehdin sinne nopeasti. Ketutti silti! 
Ylimääräisen ajan olen oikeastaan käyttänyt Cold Case -sarjan (Suomessa esitetty nimellä Todistettavasti syyllinen) tuijotamiseen ja vohveleiden tekemiseen :D Ja tänään itse asiassa tekaisin parikin kakkua, saadaan nimittäin huomenna vieraita ja varmaan käydään itsekin iltapäivällä poikaystävän porukoilla. Mulla on vapaa viikonloppu, mutta siitä olisi huomattavasti enemmän iloa, jos palkkapäivä olisi ollut tänään eikä vasta maanantaina... :D 

Vähän meinaa harmittaa, että blogin sisältö on viimeisien kuukausien ajan ollut vähän kökköä, mutta aika ja energia ei riitä kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi. Ja toisaalta jos elämä on töissä käymistä ja sarjojen seuraamista ja nukkumista, niin vaikea siitä on tekstiä repiäkään. Toivon, että oma fiilis nousee loppuvuotta kohden ja jaksaisi taas innostua jutuista!